Eilinen oli pitkä päivä. Heräsimme klo 4.20, otimme rinkat selkään ja ajoimme hissillä alas respaan odottamaan taksia. Olin kysynyt edellisenä iltana, olisiko mahdollista saada vaikka voileipä mukaan aamiaiseksi ja olihan se: Lebua ei pettänyt taaskaan, meitä odotti 40x30x20cm pahvilaatikot, jotka painoivat varmaan kilon kumpikin. Sisältä paljastui: voileipä, keitetty muna, 3-4 erilaista kakkua, pari hedelmää, jogurtti, mehua ja pullollinen vettä. Aika mainio kenttäaamiainen.
Löysimme Lomprayahin toimiston melko vaivattomasti ja matka kohti Koh Tao saattoi alkaa. Bussi oli siisti ja ilmastoitu, penkit kaatuivat makuuasentoon ja keulassa loikoili 32" näyttö jolla pyöri koko matkan ajan leffoja. Molemmat olivat kuitenkin niin huonoja, että nukuimme kumpikin mielummin. Käytännössä Hua Hinistä Chumponiin satoi koko ajan, välillä kovempaa, välillä tihkuen. Petra alkoi jo menettää toivonsa rusketuksesta. Kuinka ollakkaan, Chumponin satamassa (75m ulapalle ulottuva käsintehty puukeppi/lauta hökötys, voin kertoa, ettei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus nousta laivaan tätä pitkin.) taivas repesi ja sateet väistyivät.
Rantauduimme Taolle n. klo 15 hieman myöhässä (naapurisaarelta nousi laivaan n 300 Japanilaisturistia päivän snorklausreissulta). Heidi ja Alan olivat vastassa ja Alanilla oli käsissään iso fläppitaulu jossa luki " Olli & Petra (again!)". Hyppäsimme Jeepin kyytiin, Petra sisään ja minä lavalle. Oli hauskaa olla taas kyydissä näillä kiemurtelevilla teillä ja tuntea vauhdin hurma, väistellä oksia ja sylkeä suuhun lentäneitä ötököitä. Oli sellainen tunne kuin joku olisi kääntänyt kytkimestä rentoutumisvaihteen päälle.
Naapureinamme tänä vuonna ovat Fabio ja Vincenza Bolognasta. Pariskunta on niin stereotyyppi- Italialainen kun vain voi olla. Molemmat puhuvat paljon käsillään ja englanti mitä he puhuvat on puolillaan italian kielen sanoja. Molemmat vaikuttavat silti erittäin mukavilta.
Menimme lopulta kaikki yhdessä syömään saaren toiselle puolelle, vuoren rinteellä sijaitsevaan näköalaravintolaan, Lau Peihin. Ruoka oli mahtavaa, Tao ei petä koskaan. Alkuun tilasimme pöydän täyteen jaettavaksi: satay-vartaita, no nameja, kevätrullia, valkosipulileipiä. Kaikki oli hyvää ja puheensorina taukosi siksi aikaa, kunnes alkupalat olivat tiessään. Pääruoaksi söin kanaa cashewpähkinöillä ja Petra valitsi kanaa basilikan kanssa. Hyvät ruoat yhdistettynä pimentyvään näköalaan merelle tarjosivat mukavan tervetuliaisillan meille. Takaisin kämpillä istuimme vielä tovin parvekeella ja juttelimme kaikesta muutaman lasillisen äärellä. Toimme Alanille ja Heidille tuliaisena pullon Salmaria ja sitä maisteltiin hämmentynein ilmein. En tiedä oliko kohteliaisuutta, mutta kaikki väittivät pitävänsä siitä. Paitsi Fabio, joka ilmoitti: " I drinkka everything, butta liqoriza, I cannot!" Kuvitelkaa tähän vielä molemmat kädet nostettuna poskien tasalle, peukalot puristettuina etu-ja keskisormien kanssa yhteen. Hauskaa piisasi, kunnes väsymys vei voiton ja vetäydyimme nukkumaan n klo 22.
Nyt kirjoitan tätä parvekkeellamme. Nautimme äsken aamiaisen tässä ja kohta ajamme alas keskustaan. Horisontissa siintää muutama kalastusalus ja tuuli käy idästä. Taivaalla on muutama pilvi, mutta ei anneta niiden häiritä, eipähän ole liian kuuma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti