Snorkkelit pystyssä kohti saaren toista reunaa

Uutistuokio aamupalan ohessa.

Kolmas päivä Koh Taolla valkeni aurinkoisena. Jo heti aamulla tiesi, että päivästä tulisi kuuma. Kömmin sängystä vessaan ja siinä aamutoimien keskellä huomasin kuulevani vaimean rummun rytmin ja kuoron toistamassa dharmaa. Aluksi luulin lopullisesti seonneeni, mutta sitten muistin, että ylempänä kukkulalla on Buddhatemppeli. Munkit siellä virittelivät mantrojaan kauniin aamun kunniaksi.

Aamiainen nautittiin perinteisesti terassilla. Kinkku-juustoleipien, jogurtin ja kahvin saattelemana sinetöimme päivän suunnitelmaksi lähteä snorklailemaan saare3n toiseen päähän, Shark Baylle. Tällaista voi tehdä kun on skootteri alla. Olisi melkein luonnollista, että latelisin tähän nyt peräjälkeen prätkä-clicheitä, miten vapauden voi tuntea vain pyörän selässä tai live to ride,ride to live, jne. Mutten tee sitä. Rehellisesti sanottuna ajaminen pelottaa Jumalattomasti ja hyvä niin. Vierastin ajatusta hyvin pitkään. Nyt kolmannella kerralla tällä saarella uskalsin pyörän selkään, kun näin, että tiet ovat melko hyväkuntoisia ja liikennettä aika vähän. Pyysin varta vasten pienitehoisimman ja helpoimman pyörän mitä vuokraamosta löytyy. Valitsin vielä mallin, joka on kaikella tavoin automaatti ja jossa on etukori, että kaikki vastaantulijat tietävät jo siitä, että meikäläinen on amatöörinä satulassa.

Simpukoista tehty tuulikello.

Silti ajaminen on aika kivaa. Ihan tulee lapsuus mieleen ja serkkupojan mopo. Terveisiä vaan Jukalle, kiitos opetuksesta, niillä mennään! Käytännössä vuokraaminen on järkevää. Päivä maksaa 150THB ja tankin saa täyteen samalla rahalla. Täydellä tankilla ajelee n 3-4 päivää. Verrokkina yksi songthaew-kyyti vaikkapa mae haadista saireelle on jo kahdelta tuon 150-300THB riippuen ajankohdasta. Nyt olemme siis pöristelleet menemään pari päivää. Onnettomuuksiltakaan emme ole välttyneet. 79THB hattu lensi tuulenpuuskan mukana jonnekkin tietämättömiin ajon aikana. Kaikista hauskinta oli, että muutamaa minuuttia myöhemmin, eräs paikallinen merimustalainen huristi ohi lakkini päässään. Toinen synkkä hetki mopoiluhistoriassamme kohdattiin eilen, kun olin ladannut etukoriin aamiaistarpeet 7elevenistä. Epähuomiossa tulin liian kovaa hidasteeseen ja mansikkajogurtti kimposi komeassa kaaressa asfalttiin, menettäen puolet sisuskaluistaan, valitettavasti mitään ei ollut tehtävissä. Teimme ristinmerkin ja keräsimme jäännökset.

Mitä tulee lopulta päivän snorklailuihin, kivaa oli. Paikka ei ollut mikään maailman helpoin saavuttaa, laskeuduimme rantakivikkoon n 70 erikorkuisen portaan kautta ja myös veteen pääseminen oli hankalaa. Ainoan laiturin alapuolella oli pienen kirjoahvenen reviiri, jota se puolusti urheasti ja hyökkäili väsymättä kohti varpaitamme. Kaupanpäällisiksi tuli siis Fish-massage. Riutta alkoi melkein heti rantakivikosta ja olikin nautinto lillua syvemmälle katsellen kaloja. Niitä riittikin paljon ja eri lajeja oli liian monta laskettavaksi. Mitään ihmeellistä tosin emme pääseet todistamaan, esim. haita ei ollut paikalla. Sen sijaan saapuessamme paikalle, ulapalla kailotti taas pakolliset Suomalaiset. Aina se vaan on niin, maailmasta ei löydy niin syrjäistä paikkaa, etteikö siellä olisi ne pari hölösuuta kailottamassa murteella "Näikkö nää ne korallit, ookko nää Oulusta!?" No se siitä.

Takaisintulomatkalla pysähdyimme syömään lounaaksi Pad Thait. Mainio pikku snack vaikka perinteiset suolapähkinät uupuivatkin tällä kertaa. Eilen juuri hehkutin Petralle miten tasaisen hyvää ruokaa täällä on ollut ja heti se sitten kostautui. Ei vainen, hyvää se oli ilman pähkinöitäkin. Illalliselle meidät viedään tänään johonkin Isaanilais ravintolaan. Alan lupasi herkullista, mutta tulista ruokaa. Saapa nähdä tullaanko takaisin kämpille naamat punaisina.

Auringonlasku ála Koh Tao.